Aikamatka lapsuuteen
Kun Ihminen tavattavissa -kollegani Ulla laittoi faceen kuvan seinäkellosta, jonka hän oli juuri hankkinut, tunnistin kellon samanlaiseksi, jollainen meilläkin oli, kun olin lapsi. Kohta Ulla laittoi kellostaan videon esitelläkseen sen lyöntiääntä, ja kun näin kellotaulun numerot suurina lähietäisyydeltä, sisälläni jymähti. Päädyin aikamatkalle, jonka päätepysäkkinä oli lapsuudenkotini tunnelma. Kellotaulun nähdessäni oli vapaapäiväni aamu, edessä oli ihana viikonloppu ja mieleni sen mukaisesti kevyt ja valoisa. Salamannopea aikamatka muutti olotilani vakavaksi, keho muuttui painavammaksi ja pallea jännittyi. Mieleeni ei noussut muistoa mistään erityisestä tapahtumasta enkä yrittänyt sellaista löytääkään. Tiedostin vain muutoksen mielialassani ja kehossani. Näin se keho muistaa, ajattelin.
Tunnelma vei minut aikaan, jolloin olen ollut ehkä 10-vuotias. Tuon kellotaulun numeroita olen katsonut miettien, saisiko nyt lähteä kaverille tai kauanko on vielä siihen, kun äiti tulee tai isä lähtee. Paljon on piilottanut tunteitaan se pieni tyttö, jolle kellon viisarit osoittivat toivoa ja huolta, odotusta ja pelkoa. Ne, kuten monet muutkin tunteet olivat tuon tytön vakavien, vaikeissa tilanteissa suorastaan ilmeettömiksi jähmettyneiden kasvojen takana piilossa. Tunteita ei voinut näyttää, sen tuo tyttö oli oppinut jo, eikä niitä sitten voinut oikein tunteakaan. Jossain hänen sisimmässään oli säiliö, jonne ne hautautuivat. Yksinään tukahdutetut tunteet aiheuttavat seurauksiaan myöhemmin. Ne kun eivät häviä minnekään. Kielletty viha turskahteli myöhemmin väärissä yhteyksissä, pelko sekä jäyti että esti tunnistamattomana piilossaan - ja suru. Mitä seuraakaan syvällä piilossa olevasta surusta, jonka olemassaolosta ei edes tiedä? Vieraantunutta oloa ja vaikeuksia tunnistaa tunteitaan, ainakin. Entä yksin koetut pettymykset tai epäonnistumiset? Häpeän vahvistumista, ellei ole ketään, joka lohduttaa. Molemmista seuraa sietämättömiä tunteita, joita välttelee monin keinoin. Pettymyksiä siten, että toivoo ja tavoittelee vähemmän, epäonnistumisia pyrkimällä täydellisyyteen. Pitkään uskoin minäkin, että tulisin hyväksytyksi vain virheettömänä, mutta se on toisen jutun aihe.
Tunteet tarjoilevat meille informaatiota sekä menneisyydestämme että tulevaisuudestamme, jos vain pysähdymme niiden äärelle. Ne kertovat, mikä on meille tärkeää. Olen halunnut tutustua siihen, mikä menneisyydestäni saa minut tässä nyt-hetkessä tuntemaan niitä tunteita, joita tunnen ja mitä tunteeni kertovat tarpeistani. Silloin, kun vanhat kokemukset aktivoituvat yllättäen, ne voivat herättää nyt-hetkessä yllättävän voimakkaita tunteita. Voin aina kysyä itseltäni mikä osa tunteistani liittyy siihen mitä tapahtuu nyt ja mikä on menneiden kokemusteni nostattamaa reaktiota. Tunteet ovat myös tarpeittemme viestintuojia. Kysy tunteiltasi mitä odotat tai toivot. Sen lisäksi ne kertovat sen mitä pelkäät.
Tunteet tuntuvat aina todelta sillä hetkellä, jolloin niitä tunnemme. Ne menevät kuitenkin myös aina ohi ja voimakaskin tunne heikkenee. Tunteet tuntuvat ja liikkuvat kehossa. Kun keskittyy aistimaan tunteen tuntumista kehossaan, voi huomata sen "kulkevan" ja muuttuvan. Omien tunteitteni tunnistaminen opettaa eniten itsestäni, vaikka on ollut houkuttelevaa ajatella, että herännyt tunne kohdistuu toisen ihmisen tekemiseen. Kun oppii tuntemaan omat tunteensa, oppii myös kantamaan niistä vastuuta. Oppii kokemaan ja kestämään tunteitaan, kuvailemaan niitä ja toimimaan niiden alla olevien tarpeiden johdattamana sen sijaan, että kaataisi tunteensa toisen niskaan.
Kun kellotaulun numerot kiidättivät minut menneisyyteen ja sain huikealla tavalla yhteyden johonkin osaan lapsuudestani, ei tuo kokemus tällä kertaa herättänyt surua, ei vihaa eikä pelkoa. Mutta myötätuntoa tunsin. Sitä ja rakkautta tuota pientä, silloin sisäisesti yksinäistä tyttöä kohtaan, hänen vanhempiaan kohtaan, koko perhettä kohtaan. Kukaan ei lapsuudessani ole tarkoituksella tarjoillut sellaisia taakkoja, joita sain. Sen olen pitkällä matkallani ymmärtänyt.
Kiitos Ulla aikamatkakellostasi - ja kellon kuvasta.